klassinen yksinlaulu

Klassinen yksinlaulu

Klassinen yksinlaulu on taidemuoto, jossa muun muassa saksalaisen musiikkiperinteen lied, länsimainen ooppera ja operetti ovat keskeisiä tyylilajeja. Termi lied tarkoittaa myös itsenäistä klassista laulusävellystä, joka on tarkoitettu yksittäisen laulajan esittämäksi joko säestyksellä tai ilman. Oopperan, operetin ja liedin lisäksi tunneilla lauletaan muun muassa pohjoismaisia ja eurooppalaisia laulusävellyksiä kansanlauluja unohtamatta.

Sopiva hetki aloittaa
Klassisen laulun opiskelun ja sen tietoisen harjoittelun voi aloittaa yleensä noin 15-vuotiaana riippuen kuitenkin aina yksilöstä.

Varsinaisia vaatimuksia laulunopiskelun aloittamiseen ei motivaation lisäksi ole, mutta sävelkorva auttaa ja edistää oppimista. Laulaminen kehittää musikaalisuutta ja sävelkorvaa. Murrosiässä äänihuulet kasvavat muunkin kehon muuttuessa, jonka vuoksi laulun aloittamisajankohta olisi tytöilläkin hyvä ajoittaa äänenmurroksen jälkeen. Toisaalta yläikärajaa ei ole, sillä laulussa voi kehittyä aina sekä äänellisesti, teknisesti että ilmaisullisesti. Laulaminen hoitaa ihmistä monin tavoin: Se tuottaa endorfiineja eli mielihyvähormoneja.

 Kaikkien olisi hyvä ajoittaa äänenmurroksen jälkeen

Klassisessa yksinlaulussa, kuten muissakin tyylilajeissa, on syvähengitys kaiken perusta, kuin kivijalka talolle. Muuten keuhkoihin ei pääse ilmaa, jota pyritään sitten laulussa säätelemään. Myös hyvä ryhti ja sopiva lihaskunto sekä toisaalta lihasten elastisuus edesauttavat tuota lauluhengitystä ja siten itse laulamista.

Tyylisuunnassa käytetään hyväksi muun muassa resonanssia, joka voimistaa ääntä ja saa äänen persoonallisuuden esille, ja saa sen kantamaan ilman ulkoisten vahvistinten apua.

Laulun opetuksessa pyritään siihen, että laulamiseen saadaan myös ilmaisuvoimaista tulkintaa.

Hengityksen merkitys

Klassiseen yksinlauluun kuuluu luonnollinen vibrato ja äänen sointi pyritään pitämään puhtaana ja kauniin tasaisena. Hyvällä hengitystekniikalla oppii myös laulamaan todella hiljaa niin, että äänessä on terve ydin, joka parhaimmillaan kantaa suurenkin orkesterin yli.

Instrumenttia on huollettava ja hoidettava
sen toimintakyvyn säilyttämiseksi.

Instrumentti itsessä

Lauluääni on instrumentti, jota ihminen kantaa aina mukanaan. Instrumenttia on huollettava ja hoidettava sen toimintakyvyn säilyttämiseksi. Yksi tärkeimmistä asioista laulajalle on riittävä uni ja lepo.

Ylipäätään säännölliset elämäntavat auttavat ääntä kestämään. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, myös stressi ja jännitys saattavat vaikuttaa ääneen huomattavasti.

Usein laulutunneilla opetellaankin myös erilaisia rentoutumiskeinoja ja itsensä hyväksymistä, sillä laulaja voi olla hyvin itsekriittinen ja ankara omaa ääntään kohtaan, ellei se toimi halutusti. Sopiva lempeys omaa instrumenttia kohtaan on tarpeen ja kyky nauttia äänen tuottamisesta – vaikka aina keskeneräisenäkin – auttaa myös kehittymään edelleen ja innostumaan yhä uuden oppimisesta.

Tervetuloa laulutunneille!